noun_Email_707352 noun_917542_cc noun_Globe_1168332 Map point Play Untitled Retweet

05 lokakuuta 2018

Kouluun ja opetukseen kohdistuu intohimoja. Tulevat ja meneillään olevat hallinnolliset uudistukset ja sisällölliset reformit vahvistavat entisestään kasvatuksen ja opetuksen merkitystä yhteiskunnan keskiössä. Kunnat kehittävät palvelujaan ja koulutuskentässä halutaan tehdä kokeiluja teknologian hyödyntämisestä laajemmin opetuksessa. Kirkkaana mielessä on kuitenkin pidettävä, että oppija on syy, miksi systeemi on olemassa.

Näin some-kanavalla mainoksen, jonka viesti vapaasti suomennettuna meni kutakuinkin näin: ”Koulu – parhaat elämämme vuodet, joita silloin vihasimme.” Meillä kaikilla on omakohtaisia kokemuksia koulusta ja opetuksesta ja julkinen keskustelu peilaa vahvasti myös tähän kokemusmaailmaan.

Koulutusjärjestelmämme rakenne on pysynyt kaikki nämä vuosikymmenet hyvin samana. Viittaan tällä 1970-luvun peruskoulu-uudistukseen. Muutoksessa tai kehityksessä on kuitenkin kysymys samasta dilemmasta kuin aina, miten toteuttaa opetusta oikein kohdennettuna. Haasteena ei ole niinkään raha vaan vapautuminen totutuista toimintamalleista. Koulustahan pitäisi valmistua kyvykkäitä tulevaisuuden tekijöitä valmiina elinikäiseen oppimiseen.

Tänä vuonna esiopetuksen ja sitä kautta koulupolkunsa aloittava lapsi astuu työelämään ja aikuisuuteen 2030-luvulla 26 ikävuoden korvilla. Toivottavasti tuo odotettavissa oleva 20 vuoden koulutusaika on myös kerryttänyt taitoja ja kyvykkyyttä, jota tulevaisuudessa tarvitaan. Maailma on tuolloin varmasti toisenlainen.

Huolipuheesta rakentavaan keskusteluun

Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala tai ehkä pikemminkin sitä koskeva digitalisaatiokeskustelu on koluttu aihe. Kommentointia ja näkemyksiä löytyy sekä puolesta että vastaan. Ydinviesti kummallakin taholla lienee: teknologia tulee ja muuttaa kaiken. Tällä hetkellä keskustelu velloo huolipuheena.

Kasvatus ja opetus lakisääteisenä perustehtävänä säilyy kuntien järjestettävänä tuli sote tai ei. Taloudellisesti ajateltuna kuntien voimavarat ja resurssit eivät riitä pyörittämään useiden satojen IT-järjestelmien kirjoa, samanaikaisesti tehostamaan opetuksen järjestämistä hallinnollisesti, ylläpitämään hapantuvia seiniä ja vielä vastaamaan oppijan yksilöllisiin tarpeisiin. Rakentavalle keskustelulle on suuri tilaus.

Digitalisaatiokeskustelulla on monta tasoa, ainakin nämä neljä:

  1. oppija ja hänen lähipiirinsä
  2. työntekijä
  3. hallinto
  4. koulutusjärjestelmä

Ja ulottuvuuksia

  1. oppiminen ja opettaminen
  2. lakisääteinen tehtävä
  3. talous ja tehokkuus
  4. teknologia
  5. imago tai brändi

Teknologialla saavutettava lisäarvo

Puhuttaessa teknologian luomista mahdollisuuksista kysyisin ensimmäisenä, mitä hyötyä uuden teknologian käytöstä on oppijalle. Lisäarvo ei ole uuden teknologian käyttö itsessään, vaan teknologia välineenä ja mahdollistajana. Lisäarvoa on kokonaisvaltainen tieto oppijan oppimisesta: miten hän kehittyy ja miten oppijaa voidaan tukea oikeilla tavoilla oikea-aikaisesti. Toisaalta välillisesti lisäarvoa tuovat myös kasvatuksen ja opetuksen prosessien suoraviivaistaminen ja tehostaminen.

Puhuttaessa valtiovallan ohjaamasta toiminnasta, huomioon otettavia näkökulmia ovat myös lainsäädäntö ja sen tulkintaan. Jo nyt erilaisiin sähköisiin järjestelmiin kuten oppilasrekisteriin, terveydenhuollon järjestelmiin, sähköisiin dokumentteihin, oppimisalustoihin ja tilanvaraustyökaluihin on tallennettuna dataa, jota yhdistämällä ja käsittelemällä voimme saada lisätietoa siitä, miten olemme onnistuneet kasvatuksen ja opetuksen järjestämisessä suhteessa oppijaan ja mitä pitäisi jatkossa tehdä.

Oleellista tietoa on kuitenkin, miten oppija on oppinut, mitä taitoja on vielä kartuttamatta ja miten voimme tukea häntä säilyttämään motivaationsa ja oppimaan lisää. Voimmeko käyttää analytiikkaa oppijan hyödyksi ja kuinka pitkälle? Mitä ja minkä laatuista dataa meillä on käytettävissä? Mikä on opetuksen järjestämiseksi tarvittavaa välttämätöntä tietoa ja mitä perusopetuksen lakisääteinen perustehtävä kattaa?

Tosiasia on kuitenkin, että teknologian hyödyntäminen tuo paljon mahdollisuuksia kasvatukseen ja opetukseen. Sanonta vanhassa vara parempi ei enää kuulosta oikealta. Yksistään koneälyn hyödyntämisen kautta oppijoille, huoltajille ja kouluyhteisön käyttöön on saatavissa monia arkea helpottavia työkaluja. Oikea-aikainen, dynaaminen tieto lisää jouston mahdollisuuksia ja resurssien parempaa allokointia. Automaatiolla on korvattavissa rutiinitehtäviä erityisesti hallinnosta ja näin työaikaa vapautuu muuhun. Juuri hallinnolliset tehtävät koetaan aikasyöpöiksi opettajan työssä.

Oppimisen tukemiseen erityisesti yksilötasolla on saatavilla koneälypohjaista tietoa, ennustettavuutta ja toisaalta tietoa toiminnan vaikuttavuudesta. Yksistään ehkäisemällä syrjäytymistä säästetään paljon niin rahallisesti kuin inhimillisesti ajateltuna. Koko opetusjärjestelmä, joka perustuu ajatukselle kaikille samaa, sama määrä, samanaikaisesti tarvitsee työkaluja toteuttaakseen muutoksen hallintokeskeisyydestä kohti yksilökeskeisyyttä. Mitä opetetaan muuttuu muotoon miten opitaan. Koneälystä tulee oppijan ja opettajan apulainen.

Oppimisen ekosysteemi

Monoliittiset suljetut kasvatuksen ja opetuksen IT-järjestelmät ovat mennyttä aikaa. Kasvatuksessa ja opetuksessa käytettävien työkalujen, sovellusten ja applikaatioiden verkosto on laaja ja kasvava.

Vakiintuneiden alan toimijoiden lisäksi Suomeen ja maailmalle on kasvanut joukko hyviä oppijan näkökulmasta lisäarvoa tuottavia startup -yrityksiä, jotka tarvitsevat alustan kiinnittyäkseen kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuuteen. Businessmielessä kasvatus ja opetus on kasvava toimiala maailmanlaajuisesti.

Ekosysteemi rakentuu yhteistyöllä. Jotta oppijan näkökulmasta verkostosta saadaan hyöty irti, datan eri osien välillä pitäisi kulkea saumattomasti ja turvallisesti sekä rakentaa samalla kokonaiskuvaa oppijan oppimisen polusta ja prosessista oppijan ikätasoon kohdennettuna. Tarvitaan alusta, jonka päälle oppimisen ekosysteemi voi rakentua APIen kautta ketterästi. Miten tämän ekosysteemin API-talous rakentuu, on toisen artikkelin paikka.

Edessä ovat mielenkiintoiset ajat. Kehitykseen vaikuttavia megatrendejä ovat mm. digitalisaatio, globalisaatio, väestörakenteen muutos, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos. Tulevaisuustutkijat väittävät, että seuraavan 10 vuoden aikana meidän on kehitettävä versio 2.0 monesta hyvinvointiyhteiskunnan palvelusta, koulutus mukaan lukien.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla vaihtoehtoja on kolme: revoluutio, evoluutio tai paikoilleen jähmettyminen. Kannatan evoluutiota. Oppimisen ja opettamisen yksinoikeus ei ole formaaleilla opetustoimijoilla, tiedonhaluiset oppijat kun tuppaavat oppimaan kaikkialla ja hakevat tietoa internetin avulla ympäri maailmaa.

Suomi pienenä markkinana on houkutteleva juuri korkeatasoisen koulutusjärjestelmän ja tulosten ansiossa. Pidetään taso jatkossakin korkeana takaamalla kaiken ikäisille oppijoille hyvät oppimisen edellytykset.

Kirjoittaja Taina Uusi-Illikainen

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa LinkedInissä