Tulevaisuudessa suurin osa kiinteistöistä on empaattisia rakennuksia, jotka tarjoavat täydellisen loppukäyttäjäkokemuksen.
07 tammikuuta 2019
Tulevaisuudessa suurin osa kiinteistöistä on empaattisia rakennuksia, jotka tarjoavat täydellisen loppukäyttäjäkokemuksen. Edelläkävijäkiinteistöissä loppukäyttäjät nauttivat tällaisista ratkaisuista jo nyt.
Reaaliajassa käyttäjien tarpeita seuraavia – ja niihin vastaavia – rakennuksia voisi kutsua monella muullakin nimellä, mutta sana empaattisuus tiivistää oivallisesti rakennusten perimmäisen idean: sellaisten olosuhteiden ja palveluiden tarjoaminen, joita käyttäjät itse tarvitsevat tai haluavat.
Wikipedia määrittelee empatian osuvasti: Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan.
Empaattinen rakennus tietää reaaliajassa missä loppukäyttäjät ovat ja miltä heistä tuntuu.
Tätä tietoa hyväksikäyttäen voidaan luoda työkaluja, jotka ratkaisevat arjen ongelmia ja poistavat turhia ja usein ärsyttäviä tehtäviä.
Otetaan esimerkiksi kaikille tuttu tilanne tietotyön maailmasta: neuvotteluhuoneen varaaminen. Se on pakkopullaa, josta harva pitää. Empaattisessa rakennuksessa moinen on tarpeetonta, sillä rakennus näyttää reaaliajassa vapaan neuvotteluhuoneen loppukäyttäjille ja mahdollistaa niiden käytön kävelemällä huoneeseen sisään ja palaverin jälkeen ulos. Samaan aikaan rakennus kerää tietoa käytöstä ylläpidolle, joka huolehtii kapasiteetista.
Ihminen empaattisen tiedon lähteenä
Käyttäjäystävällisen eli empaattisten kiinteistöjen saavuttamiseksi suunnittelijan on ymmärrettävä, miten rakennuksen käyttäjät kokevat tilan ja miten he siellä liikkuvat.
Kaikki tarvittava tieto rakennuksien empaattiseen suunnitteluun ja käyttöön voidaan kerätä ihmisistä. Tietoa saadaan varsin yksinkertaisilla työkaluilla, kuten erilaisilla napeilla tai apeilla, joihin loppukäyttäjät syöttävät palautetta siitä, miten kokevat rakennuksen käytön.
Esimerkiksi peruslämpötilasäädin on oiva tiedonlähde siitä, millaiseksi ihmiset kokevat sisäilman laadun. Mitä enemmän ja kovempaa säädintä painetaan, sitä huonommaksi sisäilma koetaan.
Kehittyneemmät ratkaisut osaavat kerätä loppukäyttäjän kokemuksen analysoimalla liikettä tai tunnistaa tunnetiloja kasvojen ilmeistä. Kaikkein tarkin tieto saadaan loppukäyttäjien biodatasta. Biodatan hyödyntäminen kiinteistöjen suunnittelussa sekä ylläpidossa voi olla arkipäivää jo viiden vuoden sisällä.
Teknologisten apuvälineiden, kuten lisätyn tai virtuaalitodellisuuden avulla voidaan myös lisätä ymmärrystä loppukäyttäjien tarpeista. Digitaaliset versiot kiinteistöistä ovat saapuneet suunnittelijoiden sekä loppukäyttäjien ulottuville. Digitaaliseen versioon rakennettavasta ja rakennetusta ympäristöstä voidaan loppukäyttäjille tuoda näkyväksi tietoa, joka normaalisti on näkymätöntä.
Empaattiset rakennukset ovat jo täällä
Empaattinen rakennus mahdollistaa täydellisen loppukäyttäjäkokemuksen, koska reaaliaikaisella tiedolla rakennusta voidaan tarvittaessa muokata palvelemaan käyttäjiä parhaalla mahdollisella tavalla.
Tämä vaatii luonnollisesti muutoksia nykyisiin rakennusten suunnittelu- sekä ylläpitomalleihin. Ei voida enää olettaa, että kerran suunniteltu ja rakennettu talo palvelisi loppukäyttäjiä täydellisesti seuraavat sata vuotta. Ensimmäiset muutokset tulisi tehdä jo ensimmäisten käyttökuukausien aikana.
Empaattiset rakennukset ovat jo täällä. Tieto on toimittanut Empathic Building -palvelua jo yli 30 asiakkaalle pohjoismaissa. Kasvava osa asiakkaista on kiinteistön omistajia ja operaattoreita.
On aivan varma, että digitaaliset loppukäyttäjien työkalut löytyvät tulevaisuudessa jokaisesta rakennuksesta, samalla tavalla kuin niistä nyt löytyvät vaikkapa sähkö ja viemäröinti. Loppukäyttäjät rakastavat empaattisia taloja: he ovat jo nyt valmiita jonottamaan päästäkseen käyttämään niitä.