Onko edessä paluu tuttuun ja turvalliseen vai näimmekö vasta alkusysäyksen jostain suuremmasta ja perustavanlaatuisesta muutoksesta?
29 kesäkuuta 2020
Elämme todella mielenkiintoisia aikoja. Korona-keväästä ja sen äkkinäisestä vaikutuksesta liiketoimintaan ja työhön ollaan asteittain siirtymässä rajoitusten ja suositusten lieventämisen aikaan. Hallitus päätti juuri muun muassa etätyösuosituksen päättymisestä 1.8.2020 alkaen. Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Kevään aikana monessa organisaatiossa reagoitiin nopeasti muuttuneeseen liiketoimintaympäristöön toimenpiteillä, jotka horjuttivat perusteellisesti organisaatioiden totuttuja työtapoja ja johtamista. Kevät toi koronan lisäksi kehitysloikan teknologian käytön noustessa uudelle tasolle.
En usko, että paluuta entiseen on. Kulunut kevät käynnisti muutoksen, jonka myötä työtavat ja teknologian hyödyntäminen muuttuvat pysyvästi. Miten tämä kehitysloikka saadaan kestämään ja miksi se kannattaa?
Yksi johtamisen tärkein tehtävä on kirkastaa organisaatiolle liiketoiminnan suunta ja luoda puitteet ihmisten onnistumiselle. Kulttuuri ja arvot lunastetaan päivittäisissä kohtaamisissa kollegoiden, asiakkaiden ja kumppaneiden kanssa.
Keväällä tapahtunut nopea siirtyminen etätyöskentelyyn haastoi monet pohtimaan johtamisen tapojaan – tiedon jakaminen, avoimuuden korostaminen ja yhteisten lyhyen tähtäimen tavoitteiden asettaminen on entistä tärkeämpää ja sen myötä voidaan lisätä organisaation ketteryyttä sekä kykyä jatkuvaan päätöksentekoon.
Kulunut kevät on viimeistään osoittanut tehokkaan ja innostavan johtamisen keskittyvän ensisijaisesti siihen, mitä työllä yksin ja yhdessä saavutetaan, eikä ainoastaan miten ja missä sitä tehdään.
Kysyimme keväällä suomalaisten suhtautumisesta etätyöhön. Noin puolet suomalaisista kokee, että työ sujuu etänä pääpiirteissään yhtä hyvin tai tehokkaammin ja että digitaaliset työkalut etätyötä varten ovat kunnossa. Kolmasosa suhtautuu etätyöhön aiempaa myönteisemmin, ja lähes 40 prosenttia on aikeissa lisätä etätyöskentelyä myös pandemian jälkeen.
Uskon, että monen meidän arkeamme pian on työnteon hybridimalli, jossa yhdistyvät joustavasti ja monipuolisesti eri työntapojen ja paikkojen muodot – fokuksessa juuri työn tehokkuus ja mielekkyys.
Digitaalisuus on samalla yksi merkittävimmistä globaaleista muutosvoimista sekä yksi liiketoiminnan kehityksen mahdollistavista ydinkyvykkyyksistä. Kukaan ei tiedä, kuinka pitkään toimintaympäristön epävarmuus kestää.
Tässä tilanteessa parhaassa asemassa ovat toimijat, jotka ovat investoineet teknologiaan ja joille digitaaliset kyvykkyydet ovat osa ydinprosesseja, työntekijöille tarjotaan monipuoliset työkalut työn tekemiseen ja yritys täydentää omaa osaamistaan osana ekosysteemejä.
Tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta mielenkiintoista on sekin, että uskon huomisen osaajien kokevan enemmän vetoa organisaatioihin, joilla edellä mainitut asiat ovat arkipäivää.
Kevään äkilliset muutokset olivat monelle yritykselle kova paikka – omaa toimintaa oli pakko muuttaa ja kehittää. Nyt poikkeusoloista on monelle tullut uusi normaali samalla kuin vaikuttaa, että suunta on suositusten lieventämiseen.
Uskon, että todellinen muutoshalukkuuden ja -kestävyyden testi on vasta edessä. Julkisuudessakin on perään kuulutettu vahvasti, että työntekijöiden pikainen paluu työpaikalle on välttämätöntä yrityksille ja taloudelle. Itse näkisin, että todellinen välttämättömyys on seuraavanlainen.
Jo lähitulevaisuuden voittajia ovat yritykset, jotka onnistuvat pysyvästi yhdistämään korona-ajan opit toimintaansa sekä työskentelytapojen, johtamisen että digitalisuuden hyödyntämisen osalta. Tämä pakottaa organisaation pohtimaan toimintamallejaan pysyvästi uudelleen, ei vaan poikkeustilan aikaperspektiivi kiikarissa.
Tarvittava muutos ei ole se helpoin. Muutoksessa on kuitenkin aina vähintään kaksi puolta – sen tuloksena saavutettava kehitysloikka sekä opit matkan varrelta. Samalla tämä matka saattaa paljastaa, mitä ja millaisia esteitä muutokselle ja kehitykselle todellisuudessa on, asenne vai kulttuuri?
Satu Kiiskinen
TietoEVRY, Suomen maajohtaja